Sain tämän kauraleivän ohjeen vuosia sitten Nurmeksessa. Reseptin antanut emäntä leipoi tätä jatkuvasti arkileiväkseen. Jokin aika sitten muistin ohjeen olemassaolon ja kaivoin sen reseptilaatikostamme. Siinä vaiheessa minulla ei ollut mitään muistikuvaa siitä, miltä leipä maistui. Päättelin kuitenkin, että sen täytyi olla hyvää, koska olin pyytänyt ohjeen.

Totesimme Milan kanssa vastaleivotun leivän maun erinomaiseksi. Se on hyvää seuraavanakin päivänä. Kolmantena päivänä leipä kaipaa jo paahtamista tai mikrottamista. Tämä on yleinen ongelma sitkottomien leipien kanssa - ne ovat hyviä tuoreena, mutta kuivuvat ja menettävät makunsa nopeasti.

Nimesimme leivän seuraleiväksi, sillä se sopii täydellisesti päiviin, jolloin syöjiä on luvassa monta. Se valmistuu vaivattomasti muiden puuhien ohella ja tuoreena sitä söisi mieluusti enemmän kuin vatsa vetää. Jos syöjiä on vähemmän, suosittelen pakastamaan osan - maku kestää pakastuksen hyvin.

 

0,5 litraa kylmää vettä

1,5 dl kaurahiutaleita

1 pss kuivahiivaa

reilu tl suolaa

noin litra vehnäjauhoja

 

Laita kaurahiutaleet likoamaan veteen noin tunnin ajaksi. Lisää pieneen jauhomäärään sekoitettu kuivahiiva sekä suola ja jauhot puulastalla sekoittaen. Lisää jauhoja tarpeen mukaan, taikina saa jäädä melko löysäksi. Anna kohota tunti pari.

Muotoile pellille kaksi leipää. Olen ohjeen vastaisesti antanut niiden kohota tuokion, ehkäpä vartin ajan. Paista noin tunnin ajan 200 asteessa.

               - Meri